Rakentamisessa tavallisesti käytettävät rakenteet ovat ääniteknisesti yksinkertaisia tai kaksinkertaisia rakenteita. Tyypillisiä yksinkertaisia rakenteita ovat esimerkiksi betoniväliseinät sekä massiiviset välipohjat ja ontelolaatastot. Niiden ilmaääneneristys perustuu massaan. Kaksinkertaiset rakenteet tehdään yleensä kevyistä materiaaleista. Esimerkiksi kaksinkertaisella rungolla toteutettu rakennuslevyillä molemmista pinnoista päällystetty väliseinä on kaksinkertainen rakenne. Myös välipohja, jossa kantavan rakenteen päälle on tehty kelluva lattia, on ääniteknisesti kaksinkertainen rakenne.

Askelääneneristyksessä äänen synnyttävä heräte on rakenteeseen kohdistuva isku, kuten askel tai putoava esine. Askelääneneristys perustuukin paljolti iskun vaimentamiseen joustavilla lattianpäällysteillä tai kelluvilla lattiarakenteilla.

Rakenteiden ääniteknistä toimintaa voidaan arvioida laskennallisesti, mutta tarkin tapa ääneneristyksen määrittelemiseksi on akustinen mittaus. Monien rakenteiden ääneneristysominaisuudet tunnetaan aiemmin tehtyjen mittausten perusteella. Toimiston arkistoon sisältyvien mittaustulosten perusteella voidaan tehdä myös selvityksiä rakenteiden ääneneristysominaisuuksista tai erilaisten tekijöiden vaikutuksesta ääneneristykseen.

Rakenteiden ääneneristystä tarkastellaan usein niin, että arkkitehdin tai rakennesuunnittelijan laatimasta rakennetyypistä annetaan lausunto, jossa todetaan rakenteen ääneneristysominaisuudet. Toinen usein käytetty tapa on se, että tilojen käyttötarkoituksen perusteella laaditaan ehdotus tiloja erottavaksi rakennetyypiksi.

Tilojen välinen ääneneristys riippuu tiloja erottavan rakenteen ääniteknisistä ominaisuuksista, mutta myös sivuavista rakenteista. Tiloja erottavien rakenteiden lisäksi on varmistettava myös, että ääni ei siirry tilojen välillä ns. sivutiesiirtymänä tiloja erottavia rakenteita sivuavien rakenteiden kautta. Sivutiesiirtymää voidaan vähentää mm. rakenteiden liitoksilla.