Rautateiden tärinältä on mahdollista suojautua

Suomessa on viime vuosina huomattu, että asuinrakennuksen tärinä voi olla merkittävä asumisterveyshaitta. Tärinää aiheuttavat eniten rautatiet. Ratojen varsille on kuitenkin rakennettu ja on, muun muassa sujuvan työmatkaliikenteen vuoksi, edelleen mielekästä rakentaa.
- Ratkaisu ei ole huono. Päinvastoin kuin usein oletetaan, tärinän estämiseksi on nimittäin tarjolla keinoja, jopa muitakin kuin usein ainoana ratkaisuna pidettyjä maaperään asennettavia vaimennuksia, akustiikkasuunnittelija Timo Huhtala sanoo. 

Maaperään asennettavat vaimennusratkaisut sijoitetaan joko tärinän lähteen eli radan tai liikenneväylän tai suojattavan kohteen eli esimerkiksi asuintalon läheisyyteen. Tärinän lähteen lähelle sijoitettaessa vaimennusta tarvitaan yleensä hyvin pitkälle matkalla. Vaimennusrakenne tulee lisäksi kaivaa ulottuvaksi hyvin syvälle maaperään. Suojattavan kohteen lähelle sijoitettaessa rakentamista ja materiaalikustannuksia koituu vähemmän mutta suoja syntyy vain pienelle alueelle.
- Kumpikin näistä vaihtoehtoista on kuitenkin kallis. Lisäksi saavutettavaa vaimennustehoa ei vielä nykytietämyksen mukaan voida etukäteen arvioida kovin täsmällisesti, kuvaa Huhtala.

Tärinään voidaan kuitenkin vaikuttaa myös tärinän lähteessä tai itse kohteessa. Tärinän lähteeseen vaikuttamisella tarkoitetaan ajonopeuksien, akselipainojen tai kaluston ja kiskojen kunnon säätelyä. Myös koko radan perustamistavalla on suuri vaikutus tärinän syntyyn ja liikkeisiin. Nämäkään keinot eivät kuitenkaan ole halpoja eivätkä poista koko ongelmaa.

Maailmalla yleisesti käytössä olevia, suoraa kohteeseen asennettavia vaimennuksia on Suomessa käytetty vähän.
- Nämä ratkaisut mahdollistaisivat kuitenkin rakentamisen välittämästi ratojen viereen tai jopa niiden yläpuolelle. Käytännössä nämä tarkoittavat koko rakennuksen eristämistä kokonaan ympäröivästä maaperästä joko vaimennusmattoja tai teräsjousia käyttämällä. Päinvastoin kuin monen muun keinon, näiden ratkaisujen vaikutukset pystytään lisäksi arvioimaan etukäteen, selvittää Huhtala.
- Olemassa oleviin kohteisiin tärinäeristimiä ei kuitenkaan valitettavasti enää ole järkevää tai edes mahdollista asentaa. 

Uudisrakennusten kaavoittaminen junaradan varteen ei siis ole huono vaihtoehto. Tärinättömiä taloja on mahdollista rakentaa. Toteutus edellyttää kuitenkin kohteen ominaisuuksien tarkkaa selvittämistä etukäteen sekä mittauksin että suunnitellen.

- Tosin on muistettava, että maaperän värähtely voi aiheuttaa asuntoon liikkeenä aistittavan tärinän lisäksi runkomelua, sanoo Huhtala.

Runkomelu aistitaan meluna kuuloaistin välityksellä. Aiheuttaja on kuitenkin sama, joten tärinää ja runkomelua ei voi erottaa toisistaan. Näin on kuitenkin tällä hetkellä asian laita: Suomessa yleisesti käytetty liikenteen tärinähaittojen mittaus- ja arviointimenetelmä, VTT:n julkaisuun "Suositus liikennetärinän mittaamisesta ja luokituksesta" perustuva menetelmä, ei huomioi runkomelua lainkaan. Toisaalta menetelmällä saadaan tärinälle vain tilastollinen tunnusluku, jota on tarkoitus verrata julkaisussa esitettyihin raja-arvoihin. Saatava tunnusluku ei tee eroa sille ajaako kohteen ohi suurimpia arvoja tuottavia junia kerran vuorokaudessa vai viiden minuutin välein. Tunnusluku ei näin useinkaan korreloida asukkaan kokeman haitan kanssa.

Olemassa olevien rakennusten suojaamiseen raideliikenteen tärinältä ei siis toistaiseksi ole olemassa helppoa tapaa. Uudisrakennusten tapauksessa vaimennusratkaisut ovat olemassa. Tärinän nykyisissä mittausmenetelmissä ja raja-arvoissa on kuitenkin vielä runsaasti kehitettävää.