Teatterikorkeakoulun valo- ja äänisuunnittelijoille akustisesti ajatellut tilat

Suomen ylintä ääni- ja valaistustekniikan opetusta varten rakennettavat tilat olivat tekijöilleen, Helimäki Akustikkojen Heikki Helimäelle ja Markus Kääriäiselle, haastava hanke. Akustiikan tavoitteena oli luonnollisesti tehdä parasta Suomen parhaille.

       Teatterikorkeakoulun ääni- ja valaistustekniikan laitoksen (VÄS) akustiikan suunnittelu aloitettiin siinä vaiheessa, kun tilojen sijoittumisesta Elannon vanhaan varastoon Helsingin Suvilahdenkadulle vasta haaveiltiin.

       - Ensimmäinen tehtävämme oli ottaa kantaa suunniteltujen tilojen ääneneristys-, huoneakustiikka-, ja melutasovaatimuksiin, kuvaa DI Heikki Helimäki.

       Seuraavassa vaiheessa akustikoilta pyydettiin kannanottoja tilojen sijoitteluun rakennuksen sisällä. Rakennuksen kerroskorkeudet olivat matalia ja tilat ahtaita. Akustisesti vaativimmat tilat, äänitys- ja valostudiot sekä äänitarkkaamot päätettiin sijoittaa kuudenteen kerrokseen. Valostudiosta tehtiin kaksikerroksinen poistamalla kuudennen ja seitsemännen kerroksen välipohja. Tilaa vievä, ja tavallisen häiriöäänilähteen useissa rakennuksissa muodostava ilmastointikonehuone sijoitettiin kellarikerrokseen. Neljäs ja viiden kerros jäivät luokkahuoneille, tietokoneluokille, video- ja äänieditointitiloille sekä neuvottelu- ja toimistotiloille.

       Varsinainen suunnittelu alkoi eri tilojen edellyttämien seinä- ja lattia- ja kattorakenteiden ääneneristysvaatimusten mukaisten rakenteiden määrittelyllä. Äänitarkkaamot ja äänitystilat sekä video- ja äänieditointitilat päätettiin rakentaa huone-huoneessa järjestelmällä. Järjestelmällä rakennuksen sisälle saatiin täysin sekä rungosta että toisistaan irti olevia tiloja. Tilat kannateltiin lisäksi tarvittaessa tärinäeristimillä. Tilojen ovet ovat ruotsalaisia ääneneristysovia tai kulku tiloihin tapahtuu äänisulkujen kautta.

Akustisesti mykkien päiden aika on ohi

Kohteen akustisesti haastavimmat tilat olivat äänitarkkaamot. Lähtökohtana oli 6.1 kanavainen äänenmiksausmahdollisuus. Tämä tarkoittaa, että tarkkaamoissa työskentelevien äänittäjien tulee kuulla ääni normaalista stereoparista edestä, sekä keskellä edessä olevasta kaiuttimesta ja takana molemmilla sivuille sekä keskellä olevista kaiuttimesta sekä matalien taajuuksien kaiuttimesta yhtä aikaa mahdollisimman aitona eli sellaisena minkälainen ääni äänitteessä on. Järjestelmä mahdollistaa minkä hyvänsä äänen, vaikkapa lentokoneen ylilennon mistä tahansa suunnasta, kuulumisen luonnollisen kaltaisena. Äänen kantautumiseen tilassa työskentelevän korviin suorana ilman heijastuksia vaikutetaan huoneakustiikan keinoin.

       Äänitarkkaamoiden jälkikaiunta-ajan haarukka on annettu sekä Dolby- että THX-standardeissa. Kaiuttimen sijoituksen määrittää puolestaan IBU:n standardi. Ratkaisuja, joilla annetut vaatimukset voidaan täyttää, standardit eivät kuitenkaan kerro.

       Vielä stereoäänentoiston aikaan äänitarkkaamot suunniteltiin live end - dead end -periaatteen mukaan. Tällöin tilan toinen pää oli kova ja soiva ja toinen täysin vaimennettu. Nykyisten surround äjärjestelmien aikana tilojen tulee olla huonekustisesti neutraaleja joka suunnassa.

       Tilojen huoneakustisiin ominaisuuksiin vaikutetaan ennen kaikkea tilan muodoilla ja materiaaleilla. VÄS:ssä äänitarkkaamot ovat saaneen erikoisen ja perinteisiin studiotiloihin nähden uuden muotonsa kokonaan äänen ehdoilla.

       Haastellisimmiksi usein koettujen matalien taajuuksien soimiseen ja vaimenemiseen vaikuttavat erityisesti tilan huonemoodit. Nämäkin riippuvat tilan mittasuhteista ja ulottuvuuksista. VÄS:ssä suunnittelussa on tähdätty hyvään symmetriaan. Tilan pinnoissa on käytetty akustisiin laskelmiin ja malleihin pohjaten sekä kaarevia, vaimennettuja, diffusoivia että ääntä heijastavia pintoja ja näiden yhdistelmiä.    

     Erillisissä äänitystiloissa huoneakustiikan parametrit suunniteltiin muunneltavaksi ja ääntä diffusoivaksi niin että tiloissa on mutkatonta äänittää erityyppistä materiaalia. Editointitilojen huoneakustiikka suunniteltiin puolestaan samoista lähtökohdista kuin äänitarkkaamot, mutta kevyemmin.  

Vanhan talon tekniikka on vanhan talon teknikkaa

       Myös ääneneristyksen suunniteluun jouduttiin vuotta 1924 valmistuneessa rakennuksessa paneutumaan erityisellä huolella. Opetustyön onnistuminen edellyttää jo sinänsä aina ääniteknisesti tarkoitukseensa suunniteltuja tiloja. VÄS:n luonne äänen käytön ja käyttäytymisen opetuspaikkana loi tiloille erityisvaateita - opetuksen kohteena olevaa ääntä tutkiessa ei olisi soveliasta joutua kuulemaan samalla talotekniikan tai ohiajavan liikenteen ääniä.

       Tilojen melutasojen hiljentämiseksi akustisessa suunnittelussa tarkistettiin myäs ilmastointipuhaltimien äänitasot, säädöt ja pääte-elinten äänet. Tarvittavat äänenvaimentimet, pääte-elinten tyypit ja koot määriteltiin yhdessä iv-suunnittelijan kanssa. äänten kuuluminen ilmastointikanavia pitkin tilasta toiseen estettiin kanavistoihin määritellyillä äänenvaimentimilla ja ääneneristyskoteloinneilla.

       Rakennuksen vaativimpiin tiloihin rakennettiin erillinen jäähdytys. Jäähdytyslaitteet ovat usein erittäin meluisia ja erikoisäänenvaimennusta edellyttäviä. VÄS:ssä jäähdytyslaitteita sijoitettiin kuitenkin, jälleen alusta loppuun akustikon ammattitaitoa hyädyntäen, jopa äänitarkkaamoiden seinärakenteiden sisälle.

       - VÄS oli mieluisa ja haastava suunniteltava, mutta täytyy myäntää, että kohteesta tehtiin melkoinen määrä detaljipiirustuksia eri suunnittelijoiden välisenä yhteistyönä, ennen kuin kaikki saatiin kohdalleen, kuvaavat Heikki Helimäki ja Markus Kääriäinen.